Sataa ja pakko lähteä koiran kanssa ulos. Se ei halua olla ulkona yhtään pidempään kuin tarpeidentekoon tarvitaan. Harmi, sillä minä voisin olla niin kauan, kunnes tulee pimeää. Syksyinen luonto on niin kaunis, että itkettää, ja välillä muukin kuin sadepisara löytyy silmäkulmasta. Saatan huomata pienen karkkipaperin kelluvan vesipuron pinnalla ja mieleen tulee, miksi se on siinä. Ehkä se on kauniina kesäpäivänä karkkipäivän huumassa tarttunut tuuleen ja lähtenyt omille teille, ehkä se on vaan hylätty. Se on myös vahingossa voinut pudota taskun pohjalta, sen ei kuitenkaan pitäisi olla siinä.
Olen ollut koululaisten kanssa SATAKOLKYT-roskaretkillä Helsingin rannoilla. Keräämme askel askeleelta roskia ja opimme tiedostamaan roskaamisesta aiheutuvia ongelmia. Nuoret ovat innostuneita ja tietoisia esim. mikromuovin syntymisestä ja sen päätymisestä lopulta omalle lautaselle. Tuntuukin että se ollaan me vanhemmat, jotka eivät välitä tai emme halua ajatella syitä ja seurauksia, koska se satuttaa. Suojelemme itseämme, ehkä häpeämme omaa aiempaa käytöstämme luontoa kohtaan, mutta ei ole myöhäistä muuttua. Antakaamme itsellemme anteeksi se, miten olemme aiemmin käyttäytyneet, nyt on aika muutokselle. Lupaisimmeko nostaa roskan lähimpään roskikseen, jotta se ei päätyisi lastenlapsemme ruokalautaselle? Lupaisimmeko kierrättää muovin, pahvin, metallin, lasin, vaaralliset jätteet – nyt kun siihen on meillä mahdollisuus? Ei tarvitse luvata paljon, jokainen pienikin muutos vastuullisempaan käytökseen on hyväksi kaikille.
SATAKOLKYT-hankkeen ideana on kannustaa helsinkiläiset ulkoilemaan rannoilla ja samalla siivota koko Helsingin 130 kilometriä Itämeren rantaviivaamme roskista. Hanke ei rajoitu koululaisiin vaan mukaan ovat lähteneet yritykset, seurat, taloyhtiöt, someyhteisöt ja kaveriporukat. Välineitä saa kirjastoista lainaksi, joten ei edes maksa mitään, sekin tekosyy poistettu. Tämä on yksi tapa lähteä kestävästi liikkeelle ajatellen meitä kaikkia täällä pallolla asuvia. Win-win tilanne, saamme liikkua ulkona niin että on tarkoitus.
Nostan roskan ja laitan sen roskikseen, vedän syvään henkeeni kosteaa syysilmaa ja tunnen kiitollisuutta, maailma vielä on olemassa.
Tekstin on kirjoittanut SATAKOLKYT-hankkeessa mukana ollut luonto- ja ympäristöneuvojaharjoittelija Kirsa Katajisto, 54.
Kuvat Eeva Puustjärvi
SATAKOLKYT on Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden, Pääkaupunkiseudun Partiolaisten, Helsingin Vihreiden Nuorten, Helsingin 4H-yhdistyksen ja Helsingin NNKY:n yhteishanke, joka toimii vuosina 2019−2021. Lue lisää www.satakolkyt.fi